Loviisa - vaihtoehto Porvoolle?

Pikkulinnut kertoivat, että Loviisa olisi uusi hipsterimesta - SE matkakohde kun Porvoo on jo niin nähty. Silti noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä eli hyvin tavoitettavissa päiväreissulla.

Kun kesä ei loppunutkaan elokuun alun rankkoihin sateisiin ja jo ruskeanpunertavaksi värjäytyneeseen maastoon, suuntasimme sunnuntairetkelle Loviisaan, tuohon historialliseen tapuli- ja linnoituskaupunkiin.

Niitä kuuluisia vanhoja taloja oli jopa enemmän kuin osattiin odottaa. Satamassa viihtyisät ranta-aitat ja avoin merenlahti, muutenkin kaupunki vaikutti tilavammalta kuin jotenkin hieman ahdas Porvoo. Puistoiset esplanadit, katuun maalatut matot.

Kotimatkalla vielä kartanomaisemassa Malmgårdin tilapuotiin ja spelttihiutaleita tuliaisiksi. Taas yksi uusi tilamyymälä käyty, muutama viikonloppu sitten kävin lihaostoksilla Lopen Pilpalassa Pelto-Seppälän tilalla. Joka kerta tulee hyvä mieli!

Pokrova

Avoimet puutarhat -tapahtuma tarjoaa lähiretkeilijälle uusia käymättömiä kohteita ja jopa tilaisuuden pieneen uteliaaseen urkintaankin. Puutarhojen avoimien ovien päivänä pääsee ihan yksittäisten yksityisten ihmistenkin pihoille, mutta myös yhteisöjen.

Pokrovan luostariyhteisö Kirkkonummella on paljon enemmän kuin upea puutarha. Se on lämminhenkiseltä vaikuttava yhteisö, luostari, maukasta ruokaa, työtä ja hengellistä pyrkimystä. Kerran kuukaudessa on borssikeittopäivä, jolloin ulkopuolisetkin voivat hakea Pokrovasta ruokaa. Ehkä voisi tilatakin, ihan vaan päästäkseen hetkeksi nauttimaan luostarin tunnelmasta.

Järviseikkailut

Kesällä sai nauttia auringosta Helsingin edustan saarilla ja rannoilla, kun beachikelit olivat harvinaisen hyvät. Kuitenkin teki mieli myös rauhaan lämpimämpien vesien järvien äärelle.

Joensuun seudun Pyhäselkä oli heinäkuun lopussa tyyni ja avonainen ulappa viikonloppunakin. Liekö kesätapahtumat vai jo töiden alku vieneet ihmiset pois vesiltä. Pyhäsaaressa istuttiin nuotiolla.

Etelä-Suomen suurin järvi ja Lohjansaari tarjosivat erilaista eksotiikkaa pääkaupunkiseudulla. Lehtomaiset metsät tammineen, omenapuut, kuusipeurapukki, jylhät kalliorannat. Hieno kohde päiväretkelle melontaan.

Kuninkaantien eteläinen reitti ja Kopparnäs

Olen ollut pyörällä Ahvenanmaalla ja saariston rengasreitilläkin, mutta lähempänäkin on mielenkiintoisia pyöräilyreittejä. Kuninkaantie noudattaa vanhaa postitien linjaa, ja sitä on kuljettu 1300-luvulta matkustusreittinä. Kuninkaantie kulkee Turusta alkaen aina itärajalle asti ja Länsi-Uusimaan matkalla on monta kartanoa tai linnaa (Mustio, Sjundby, Raasepori..), ruukkia (Fiskars, Billnäs, Fagervik..) ja satamaa (Tammisaari, Inkoo..).

Poljin Kirkkonummelta länteen, keskustan yläpuolelta kulkevaa tietä pitkin. Aikamoista korpitaivalta Siuntion rajoille. Valtavat peltoaukeat ennen Degerbytä. Hiekkatietä kohti Kopparnäsin ulkoilualueen kallioita ja merinäkymiä, entistä Imatran Voiman energiakokeilujen paikkaa.

Takaisin tummien pilvien noustessa, tihkusateessa ja vähän kovemmassakin. Maatilapuodista pullaa nälän pidikkeeksi. Ihan riittävä päivämatka, miten se viimeinen etappi onkaan aina vaikein.

Pohjoismaiden suurin majakka

Päiväreissu autolla Kemiönsaarelle. Enää ei ole lossimatkaa, vaan on uusi upea silta viimeisellekin etapille Kasnäsin satamaan. Pieni risteilyalus vie Hiittisiin, Rosalaan. Rosalassa on ehkä hieman ajastaan jäänyt viikinkikeskus kokemuspuistoineen. Kalasoppaa ja tummaa leipää.

Aallokossa kohti Bengtsärin majakkaa, haahkojen turvapaikkasaarta. Majakka on rakennettu lujasta graniitista, se kestää. Välillä sataa, välillä tuulee, välillä paistaa. Jollakin parilla on häät, jotkut toiset vierailijat majoittuvat omassa kerroksessaan. Kahvilassa on pullaa ja munkkeja, kotoinen tunnelma. Kesätyöläiset opastavat, kertovat ensin majakan tarpeesta karikkoisilla vesillä - sitten sen asemasta sodan aikana, taisteluistakin.

Helsinkiä pakoon veneellä Porvooseen

Juhannus on tyypilliseen tapaan säässä epävakainen ja mielessä jossakin työn ja loman välillä. Töiden keskeltä jo aaton aattona siis lähtö rantaan ja kohti itää.

Helsingin edustalla ensimmäiseksi risteilijöiden aalloissa keikkuvaan Lonnan saareen syömään ja jälkiruoaksi pannukakkua Vuosaaren Kampela-kahvilassa. Illaksi sade rauhoittuu ja ajamme veneellä auringossa kohti Porvoon jokisuistoa yöksi.

Porvoo ei petä juhannuksenakaan, vaikka moni paikka onkin aattona kiinni. Ihastelemme värikkäitä, mutta notkuvia puutaloja mukulakivikatujen varsilla. Syömme hyvän kalaisan buffan Fryysarinrannassa. Jätskiä hakiessa alkaa jo tulla taas pisaroita. Jatketaan matkaa saaristoa kohti ja upeassa tyynessä illassa nähdään hyljekin uteliaana pinnalla piipahtamassa.

Yöksi asetumme Helsingin Kaunissaareen kymmenien muiden veneiden sekaan. Alussa olemme aika epäuskoisia, että onko paikassa edes mahdollista nukkua kun juhlijoita on niin paljon. Lopulta kuitenkin löydämme isolta saarelta kokkailuun rauhaisamman keittokatoksen, jolta voi katsella etelään kohti avomerta. Saaren lehtomaisuus on vaikuttavaa ja perinteinen juhannuskokkokin hieno yhdessä niemen nokassa. Nukummekin syvää unta, kun merenkäynti ei keikuta isojen aallonmurtajien suojissa.

Juhannuspäivänä kevyessä sumussa liplutellaan Helsingin ohi takaisin länteen.

Paras aika kesästä ja Repovesi

Toukokuu tuntuu vuosi vuodelta aina vaan paremmalta. Lämpötilat hellivät kesäisinä. On vaikeaa ajatella mitään yöpakkasia, kun parin viikon sääennuste näyttää melkein kahtakymppiä joka päivälle. Vaikka kotipihassa riittääkin tekemistä, silti karkasin yhdeksi viikonlopuksi toisaalle.

Repovesi on eteläisen Suomen kansallispuistoista ehkä kaukaisin, mutta silti päivämatkan päässä saavutettavissa Uudeltamaalta. Suhteellisen nuori, 2003 perustettu kansallispuisto on jylhine kallioineen ja melontareitteineen kutsunut minua jo pitkään. Tällä kertaa toteutuksena oli yön yli reissu rinkka selässä.

Vaikka vesisadetta oli luvattu ja taivas uhkaavasti tummeni kohdetta lähestyessämme, ei varsinaista sadevarustusta joutunut vaihtamaan ollenkaan. Repovesi tarjoaa suorastaan nähtävyyksiä reitille. Aloitimme alueen eteläpään riippusillalta, valloitimme monta "vuorta" ja ihmettelimme Olhavan pystysuoria kallioita.

Puiston itäreunalla oli ehkä vähemmän käveltyjä polkuja, suolampia ja suorastaan erämaista maisemaa rauhassaan. Parkkipaikkojen läheiset maastot ja järvien rannat sen sijaan vaikuttivat olevan kävijämäärältään korkean kansallispuiston vierailijoiden suosiossa.

Retki oli hyvä testi täyspakkauksen kantamisesta ja teltassa retkipatjalla nukkumisesta, joita nyt voi tyytyväisenä muistella kotiterassin korituolissa koivujen humistessa aurinkoisessa illassa.